keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Murrosikä, yht rimpuilua!

Blogilla siis, musta tuntuu et nyt eletään Napsahduksia-blogissa ihan selkeetä murrosikää. Mä luulen et tän kuuluukin tulla. Täs on menty aikamoista haipakkaa ja pikajuoksua yks vuosi. Hypätty tyhjältä paperilta keskelle menoa ja meininkiä.

Mä oon alkanut (siis nopeekäänteisenä ihmisenä ei ole kyse nyt viikoista vaan ihan parista päivästä) kyseenalaistaan sitä miksi teen tätä. Lohkasen aika järettömän ison siivun mun elämästä ja ajasta tälle blogille. Mitä mä haluan saavuttaa? Onko tässä mitään järkeä? Nyt on vuosi pulkassa, alanko toistaan itseäni?

Mä koen myös törkeen huonoa omaatuntoa ja saan stressiä siitä jos en ehdi tai pysty postaamaan sillä temmolla mitä olen itselleni sanellut. Sit mä pimputan puolipaniikissa ja henkihieverissä, silmät retkottaen ja sydän hakaten vaikka puoleen yöhön jotain juttua "mikä mun on pakko tehä". 
Mikä pakko? Kuka käskee? No minä ite. Taidan olla itelleni se pahin tyyppi.



Toinen juttu mitä oon miettinyt on se että ketä muka kiinnostaa?  Tavallisen ihmisen tavallinen elämä ja tavalliset jutut. Mä en sisusta ihmeellisemmin, en ole erityisen muodikas, en tee käsitöitä, en ole (enkä tule olemaan) raskaana jne. 

Mua on jopa hetkellisesti ällöttänyt tää blogi, ja bloggaaminen. "Kaikki bloggaajat on teeskentelijöitä, kiillottavat omaa pintaansa, arkeensa, kotiansa. Kuka on hauskin, fiksuin, syvällisin, kaunein, trendikkäin jne jne"
Mä tiedän että nuo ajatukset on ihan yhtä perseestä ku tää bloggauskin (haha, huono vitsi) Mä tunnen henk koht muutaman ihanan bloggaajan ja he ovat kyllä kaikkee muuta kuin teeskentelijöitä, mutta nää asiat nyt vaan pyörii mun päässä. En tiä pystyykö joku saamaan näistä kiinni?

Eli nyt näine kamppailujeni mä otan pienen etäisyyden tähän mun blogiin ja haistelen omia ajatuksiani. Eilen mä ryvin ihan pohjamudissa, enkä ois voinut kuvitellakkaan että kirjotan nyt aamulla postauksen. Eli saa nähdä tuuletanko ajatuksiani päivän tai viikon? Tai enemmän.

Oikeestaan tämän postauksen kirjoitus tuntuu nyt äärimmäisen hyvältä. Mun oikeita ajatuksia. Ei feikkii, turhia poseja, oikeita kuvakulmia, nokkelia sanakäänteitä tai muutakaan. 

ps. Kiitos rakkaalle Norudemu-systerille kun jaksat kuunnella mua ja mun tuskia :D <3 <3 

Terkkuja
Nadja

47 kommenttia:

  1. Etähalaus täältä ja tsemppiä murkun kanssa! Kuulostaa tutulta! Blogi on siitä ihmeellinen juttu, että sille tuntuu tulevan murrosikä useamman kerran. Mä ainakin aika ajoin pohdin samoja kysymyksiä ja tekemisen mielekkyyttä. Hieman murrosikä on helpottanut, kun päätin olla miettimättä aikatauluja ja muiden ajatuksia. Jos ei ole intoa eikä aikaa kirjoittaa, on ihan ok pitää kone kiinni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♡ tuon kun oppis ja sais iskostettua tähän paksuun kalloon, että on ihan ok ettei postaa joka päivä tai edes joka toinen päivä. Vaan just sillon ku sille on oikeesti aikaa.

      Poista
  2. Tiedän niin tuon tunteen kun pakottaa itseä kirjoittamaan vaikka aikaa ei olisi jne.. Silloin täytyy vaan ottaa pientä taukoa blogista.

    Sä olet yksi mun lempi bloggaajista, niin aito ja ihanan pirteä! Jatka samaan malliin sitten kun haluat. Pieni tauko tekee varmasti hyvää, jos tuntemukset ovat tuollaisia.

    VastaaPoista
  3. Ai että miten tuttuja tuntemuksia. Kauniskaikuun murrosikä taisi olla pahimmillaan viime joulukuussa. Silloin tein päätöksen, että postaan asioista, joita tykkään kirjoittaa. Ja turha yrittää olla mitään muuta kun on. Mäkään en ole erityisen muodikas, mikään trensdetteri, en DIY-tyyppi, reseptin keksijä, enkä kummonen sisustaja. Mutta meidän molempien blogit on tavallista lapsiperhearkea, ainaista kaaosta (ainakin meillä ;)) johon varmasti tosi moni samassa elämäntilanteessa voi samaistua.
    Unohda deadlinet ja pidä vaikka viikon kevätloma koko blogista! Tsemppiä kevääseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä♡♡ En onneksi koe esittäväni yhtään mitään muuta kuin oon, mutta sen oon huomannut että tietyissä asioissa oon lipsunut joihinkin semmosiin juttuihin mitkä ei oo ihan ominta mua. Kyllä nää ajatukset (vaikka rasittaakin) on varmasti hyvästä. Asioiden kyseenalaistaminen noin niinku yleensäkkin.

      Poista
  4. Luulen, että monet käyvät bloginsa kanssa murrosiän. Itsellänikin oli tuossa rapiat vuosi sitten ja tässä ollaan nyt. Lukijoita ja blogeja on paljon ja yhä useammat haluavat lukea sitä tavallista arkea, ei kiiltokuvaa. Blogi elää sinun mukana ja teidän perheen mukana ja sisältökin muuttuu sen mukaan :) Jos ei innosta niin ei kannata väkisin, pidä tauko ja lueskele muita blogeja ja kun löytyy taas jutun juurta niin ei muuta kuin kirjoittamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Nelli ♡♡
      Kyllä sitä juttuakin varmaan riittäis, mutta kun on niin paljo muutakin.tuntuu että elän ähkyssä ja varmasti vaadin iteltäni liikaa :p

      Poista
  5. Minä käyn myös aika ajoin läpi blogin murrosikää. Viimeksi viime syksynä, jolloin oli paljon töitä eikä aikaa ja jaksamista ollut blogille. Mutta päässä pyöri, että blogatakin pitäisi...niin miksi? Sitten vain tein ratkaisun, että en bloggaa sillä tahdilla kuin olin tottunut, vaan silloin kun on aikaa ja jaksamista kirjoittamiseen. Marraskuussa taisin kirjoittaa kolme postausta ja sen jälkeen on taas tullut kirjoitettua vähän enemmän. Se tauko teki hyvää.

    Minä pidän eniten aidoista ja ihan tavallisista blogeista. Olen karsinut lukulistaltani kaikki siloitellut blogit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ihana" kuulla että en ole ongelmien kanssa yksin :D Tuon kun oppisin että bloggaa just silloin kun kun itelle sopii, ja ilman paineita/ressiä :)

      Poista
  6. Niin, mä ymmärrän kyllä mitä tarkoitat - mutta silti haluan tuoda esiin sen asian, että jos (edes omassa päässä) on tunne että "täytyy" kirjoittaa jotain niin silloinhan se on tavallaan teeskentelyä. Koska jos saisit "valita" niin et kirjoittaisi juuri silloin tai juuri siitä? Ja tällä haluan siis sanoa (seuraava ajatus ei ole omani vaan luettu kirjailijoiden Parnasso-lehdestä, mutta koitan sitä noudattaa minäkin) että jos alkaa ajattelemaan lukijoita niin ei koskaan ole se kirjoittaja joka oli alun perin. Ymmärrätkö mitä tuolla ajan takaa?

    Ja mä todella haluan lukea sun postauksia nyt ja aina! Olet niin ihanan ryöpsähtelevä :D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Kuplis ymmärrän kyllä mitä tarkoitat ja tuohon pisteeseen en ainakaan missään nimessä halua! Aika suuri tekijä tässä mun pottuuntumisessa on se kun en ole enää pystynyt postaan just silloin ku mulle parhaiten sopii. Mä nimittäin onnistuin rikkomaan läppärin tossa jokin aika sitten ja oon nyt vaan J:n koneen varassa ja kone tietty kulkee sillä päivät töissä..
      Oikeestaan mulla on nyt jo parempi mieli tästä bloggaamisesta kuin eilen :D En mä ilman tätä pystyis varmaan ees oleen :)

      Poista
  7. Tuttuja ajatuksia! Minullakin meni eka vuosi suuressa huumassa, stressasin postauksia ja sitä, etten ollut moneen päivään mitään kirjoittanut. Nyt olen oppinut hölläämään. Kirjoitan silloin kun on jotain asiaa, eli valmista käsityötä kuvattuna. Tauot tekee aina hyvää, siinä saa hyvin etäisyyttä koko blogiin ja siihen, miksi tätä tekee. Ajatukset kirkastuu ja suunta voi selkiytä. Minä tykkään sun tavasta kirjoittaa. Seuraan äärimmäisen vähän muita kuin kässäblogeja, mutta sun blogiin tykkään aina tulla. Monesti olen saanut siihen omaan elämään ajattelemisen aihetta sulta. Mielelläni seuraisin jatkossakin :). Mutta jokainen tekee tätä hommaa omien kiinnostusten mukaan, oman jaksamisen ja sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Aidot blogit kiinnostavat minua, se elämä mitä suurin osa elää. Arki ja sen kommellukset, niin hyvässä kuin vähän huonommassakin. Sun tapa kirjoittaa antaa monelle varmasti paljon. Siinä näkee miten se "tavallinen" (mikä edes on tavallista, kaikissa meissä on jotain tavallisuudesta poikkeavaa, ihanaa ja arvostettavaa) elämä riittää. Voi olla onnellinen arjenkin keskellä. Nauttia lapsistaan ja elämästään. Ei siihen tarvita upeita sisustuksia, kekseliäitä Diy -juttuja, muodin mukana kulkemista. Siihen tarvitaan suurta sydäntä ja aitoa välittämistä. Ja se välittäminen näkyy sun blogista ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei miten ihana kommentti, yhyy <3 <3 Olet kyllä ihana <3 <3

      Poista
  8. I feel U! Mut pieni breikki ja omaan tahtiin, niin johan alkaa innostaa. Se "pakko pakko pakko" syö viimeisetkin voimavarat ja innostuksen - Tulee nopee BurnOut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin! Ja kun siis mähän oon semmonen että saatan väliin innostua jopa niin kovaa että postan parikin kertaa päivässä, ja sekin on ihan ok, mut ei tarkoita sitä et seuraavanakin päivänä pitäis pystyä samaan :D

      Poista
  9. Tiedän tunteesi. Aika ei riitä. Eilenkin istuin blogin kimpussa koko illan. Haluan tehdä tätä mutta en halua että se on pois muulta perheeltä.
    Itse pyrin pitämään mahdollisimman aitoa blogia ilman että siitä saisi liian kiiltokuvamaisen fiiliksen.
    Ihanaa kevättä ja halauksia sinulle 💝

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just tuo. Tää kevät taitaa olla juurikin sitä kiireisintä aikaa harrastusten, kilapailujen ja myyjäisten yms kanssa, niin pakostakin pitää pystyä oleen itelleen armollisempi blogin suhteen. Ei kaikkeen voi revetä.

      Poista
  10. Luulen että jokaiselle tulee jossain vaiheessa se fiilis että ei halua/ ei kiinnosta. Mä pidin jossai vaiheessa puolen vuoden breikin ja siitä jaksoinki pari vuotta taas. Viime syksynä tai oikeestaan koko onni blogeissa olon ajan kamppailin vastaavien tunteiden kanssa. Sitten sitä väänsi väkisin tekstiä ja kyllä sen lukija huomaa. Mutta tsemppiä sulle sinne ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo, tuo syksy oli varmasti aika monelle meistä "syövää" aikaa.. Onneksi pääsit sieltä ylös <3 <3 <3 Ja sun blogista kyllä huomaa et oot nyt ihan liekeissä <3 :D Kiitti tsemeistä <3

      Poista
  11. Nadja! Et ole feikki tai epäaito ja minusta on aivan ihanaa lukea sun juttuja vaikka et sisusta, tee käsitöitä tai ole raskaana. Minua kiinnostaa tietää mitä teidän perheessä ja sinun elämässä tapahtuu ja etenkin sen MITEN sen kerrot. Eli vastaus siihen, että ketä kiinnostaa: MINUA KIINNOSTAA <3<3<3 Mutta ymmärrän tunteesi, myös bloggaaja tarvitsee lomaa joskus! Halauksia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti ihana Såfin <3 <3
      Joo mä luulen et täs on nyt se että nälkä kasvaa syödessä ja en enää pysty vastaamaan omiin vaatimuksiin. Ja jos alkaa sitä vastaan kamppaileen niin johan on peli menetetty ja bloggaamisen ilo kadotettu. En oikeesti pystyis varmaan elään ilman tätä <3

      Poista
  12. Nyt kun otat aikalisän, niin saat aivoille tuuletusta ja mietittyä ainakin luulen, niin onko blogi sun juttu vai ei. Blogin pitäminen tulisi olla kivaa ja jopa kait jotenkin luontaista. Tämän saman murkkuiän olen minäkin kokenut, tutulta kuulostaa. Olen nyt päässyt ohi huonommuuden tunteista ja häpeästä, juurikin siitä, onko bloggaaminen pinnallista. Siihen on auttanut toki paljon saman henkiset blogikamut. En ole yksin. Joskus tulee vieläkin alhoja ja helmikuussa sanoin mm. miehelleni ettei tästä tule yhtikäs mitään ja mieheni vastasi, onhan siitä jo tullut, se oli jotenkin avaava hetki kaikkeen kipuiluun. Teen ilolla omaa juttuani. Kaikki bloggaajat joita olen tavannut ovat hirmu kivoja. Zemppiä ja toivottavasti palaat takaisin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei todellakin, olen samaa mieltä että kaikki bloggaajat joita olen saanut tavata ovat ihan huippuja tyyppejä <3
      Mä oon nyt vaan kyseenalaistanut koko touhun tuskissani. Mutta kyllä mä täältä vielä nousen. En oikeesti osais kuvitella olevani ilman blogia. Pitää vaan oppia hölläämään. Luulen et se on se juttu nyt mulle.

      Kiitos tsempeistä Tiia <3 <3

      Poista
  13. Tämä on kyllä ihanan iloinen blogi ja sinulla on kiva tapa kirjoittaa. :) Minua ainakin juttusi kiinnostaa.♥ Pidähän hetki lomaa, jos se helpottaa.♥ Väkisin kun ei kannata tehdä mitään, menee se loppukin into siinä. Täällä joskus ollut noita kausia ja silloin on parempi olla edes ajattelematta koko blogia. Tsemppiä sinne.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Terhi <3 <3 Nyt pitää tosiaan vaan koittaa relata :)

      Poista
  14. Saat ymmärrystä tuskaasi täältäkin! On kyllä aika raskasta kirjoittaa yömyöhään ja omaatuntoa kolkuttaa kun taas jäi päiviä väliin. Niin tai jos tulee blogikateus ja katkeruus, että miks muut saa kaikkea ihania yhteistyöjuttuja ja minä en tai jos saan niin pitää tehdä ilmaiseksi. Pitäisi osata olla itselle armollisempi ja tehdä vaan mikä tuntuu oikeasti kivalle, mutta taas se pieni tärinä pakottaa kuitenkin kirjoittamaan tai askartelemaan. Hih! Ihan hullua! Hyvä postaus taas kerran! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih :D Joo on tää hullua <3 :D Siks kait tätä tuleekin tehtyä :D
      Enemmän armoa itelle, se pitää nyt vaan oppia, ja muistaa mikä on oikeesti tärkeintä , ja mikä tulee sit kakkosena :)

      Poista
  15. Tämä on aivan ihana iloinen hyvän mielen blogi! Sinulla on niin mukaansatempaava valloittava tyyli kirjoittaa :) Ymmärrän kyllä, että välillä tekee hyvää ottaaetäisyyttä blogiin. Nautihan kevätauringosta ja palaa blogiin kun siltä tuntuu:)

    VastaaPoista
  16. Mä oon ollut jo pidemmän aikaa jossain ihmeangstissa blogin kanssa. Just toi: "Mitä hemmettiä tää ketään kiinnostaa!?" - juttu on niin tuttua. Ja silti joku pistää kuitenkin jatkamaan :) Oon oppinu hellittämään.. ei oo pakko kirjoittaa silloin, kun ei oo pakko, mutta jotenkin sitä on niin tottunut joka päivä jotain näpyttämään, että välipäivätkin tuntuu joskus oudoilta. Mä mietin välillä, että olisinko yhtään mitään ilman blogia.. aivan, ku se nyt olis joku huippusaavutus ja mahtavan suosittu :D :D :D

    Välillä tää vaan on tätä. Pelkään, etten saa mihinkään meidän elämää muistiin jos en kirjoita.

    Sannis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei varmaan pitäsi ajatella liikoja :D :D Blogata silloin ku hyvälle tuntuu ja just niistä asioista mistä haluaa <3

      Nää kommentit on ollu aivan ihania kaikki ja mitä enmmän mä näitä luen ja näihin vastailen, niin sitä enemmän mä oon sitä mieltä että ei tää homma ookkaan yhtään perseestä :D <3

      Poista
  17. Tutun kuuloinen tunne/fiilis....Minäkin olen välillä tässä paininut samoissa aatoksissa, tuntuu ettei ole ollut aikaa paneutua niin tarkkaan blogiin kuin haluaisi ja kuviin ja minäkään en ole sellainen joka napsii superhienoja kuvia kodista, itsestään tai matkoilta....Kodista napsin kuvia silloin kun olen siivonnut tai ehkä jotakin sisustelua vaihdellut, selfietä en osaa sitten ottaa vaikka noi teini iässä olevat lapset ovat kovasti koittaneet opettaa, mutta turhaan!Ja nyt naamassani onkin useamman kuukauden kestänyt joku räjähdystila täynnä finniä,läikkiä ja epätasaisuutta...yök :( Ja meidän elämästäkään harvemmin saa väännettyä mitään erikoista kun se pyörii harrastusten, töiden ja opiskelujen ehdoilla mutta olen ajatellut että en paineita tää on mun tapa kirjoittaa blogia ja mä oon tälläinen kun olen, en esitä mitään ja en aina aina ehdi täysillä bloggailuun mukaan mutta aina silloin tällöin enemmän ja välillä vähemmän!Mukavia hengähdyshetkiä sinulle kesti ne sitten tunnin,päivän tai pidempään toivottavasti ei kuitenkin kovin kauaa ikävä tulee sinun ihanaa hyväntuulistä blogia ja ihania videopostauksia joilla saat aina hymyn ja ilon mieleeni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista <3 Niinhän se pitää ajatella että tekee juttua just sillä omalla tyylillä ja temmolla. Mun on pakko iskostaa mun päähän et joka päivä ei oo pakko naputtaa, tai joka toinenkaan päivä. Joskus voi jopa unohtaa koko läppärin päiväksi tai pariksi! Se oiski aika extremee :D

      Poista
  18. Kuulostaa hurjan tutulle! Tämä uhmaikäinen mietti tänään migrenissäkin, että pitäis blogiin jotain pystyä miettimään, mutta lopulta haistatin koko ajatukselle. Katsotaan josko huomenna olisi parempi päivä.

    Tsemppiä murkkuiän kanssa♥ Sä ja sun blogisi ootte kyllä niin ihanan piristäviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei <3 Teit oikean päätöksen kun "haistatit" :D <3

      Kiitos tsempeistä ihana <3

      Poista
  19. En tajunnutkaan, että ehkä minunkin blogilla lienee murrosikä! Postaustahti hidastunut ja usein mielessä, että ketä kiinnostaa. "Mitä välii!" tiuskaisisi tähän mun blogi, jos osaisi puhua. Tsemppiä murkun kanssa! Tee niin itsestä parhaalta tuntuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää murkkuilu taitaaki nyt olla enemmän sääntö ku poikkeus! Jotain luomisen (tai luomattomuuden) tuskaa! :D

      Kiitos Tsempeistä <3

      Poista
  20. Just tänään olin samoissa ajatuksissa. Välillä tulee fiilis, että onko minun videoiden tekemisessäkään mitään järkeä :D Ketä kiinnostaa...
    Kivan ja hauskan videon jälkeen tulee pieni paine, että entä, jos seuraava video on tylsä eikä ole mitään järkevää kuvattavaakaan... aina olen kuitenkin saanut jotakin kursittua kasaan ilman isompia ponnisteluja eikä kukaan voi olettaa, että joka ikinen video olisi aina yhtä viihdyttävää katseltavaa. Töissäkin on kuitenkin käytävä ja muutakin harrastusta löytyy, jotka nappaavat ison osan viikostani.
    Olen myös miettinyt keskittyisinkö kokonaan YouTubeen ja jättäisin blogin, kun ei mulla ole oikein mitään kirjoitettavaa. Minusta tuntuu, että jaan siellä vain videopostauksia. Tykkään mielummin keskittyä videokuvaamiseen ja editoimiseen kuin kirjoittaa.
    Mutta blogissa on niin ihana yhteisöllisyys, että en ainakaan vielä ole tekemässä mitään radikaaleja ratkaisuja :)
    Ja nyt olen innostunut ihan uudesta jutusta YouTubessa, jota kokeilen kaikessa hiljaisuudessa toteuttaa. En kerro siitä vielä enempää.
    Ihan varmasti jokainen kokee luomise tuskaa välillä, halit sinne ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mä jään venaileen sun uusia tube-juttuja <3 Jänskää :D !!!

      Poista
  21. Tuttuja fiiliksiä. En tiedä miksi tämä bloggaaminen on välillä niin vaikeaa ja turhauttavaa. Ja väsyttävääkin. Ehkä se johtuu siitä, että mitä enemmän itsestään antaa sitä vaativammaksi se käy. Parhaimmillaan harrastuksesta saa onnistumisia, uusia ystäviä ja kokemuksia. Pahimmillaan se on sitä yöllistä naputtelua koneella. Ja aikaahan tämä kaikki vie ja se aika on usein pois perheeltä ja siltä oikealta elämiseltä. Voimia, iloa ja kevättä sinulle.

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentistasi, arvostan <3